Yöllä oli kamala ukonilma. Siis ihan älytön. Heräsin puoli kahdelta yöllä laittamaan ikkunoita kiinni ja Senna vain makoili sängyllä ja heilutti mulle häntää.
Aamulla töihin herääminen olikin sitten hankalampi juttu... tänään alkoi 'kiire' ja puhelin soi tauotta yhdeksästä kolmeen. Sain sovittua työkaverin kanssa. Illalla äiti ja isä kävi näyttämässä uutta autoa ja toivat vihdoin oikean piuhan eli nyt saan kytkettyä videokamerani tietokoneeseen!
Ja sitten asiaan... Oon aikaisemminkin puhunut Sennan remmissäkulkuharjoituksista, jotka on ottanu niin rajusti takapakkia että mulla on kämmenet hellänä ja hermot riekaleina. Käytiin Satun ja Simon kanssa kävelyllä viikonloppuna ja se oli pelkkää verta, hikeä ja kyyneliä. Ei kiva. Toissapäivänä minä kaaduin polvilleni asfalttiin kun neiti otti kunnon rykäisyn kohti takapihaa. Äitini on pienempi kuin minä, eikä saa pideltyä Sennaa juuri ollenkaan. Ei sekään ole oikein.
Toisinaan kaikki menee hyvin mutta silti se saattaa yhtäkkiä sännätä jonkin kävyn tai roskan perään.
No, tänään sitten käveltiin Itäkeskukseen eläinkauppaan kysymään apua, ja vastaus oli: kuonopanta. Inhoan koko sanaa. Olen joskus ajatellut ettei minun koiralleni ikinä hankita sellaista. No, nyt hankittiin. Myyjä vakuutti minut siitä, että panta on kuin suitset hevosella, eli niiden avulla voin helposti ohjata koiran pään pois sieltä, mihin suuntaan se on vetämässä. Kuonopanta ei satu, niin kuin tavispanta sattuu kaulaan ja niskaan kun koira vetää ja aiheuttaa helposti niska- ja selkäkipuja. Lisäksi koira myös stressaantuu vetämisestä.
Joten Sennalla on nyt kuonopanta. Se toimii. Minä olen paha ihminen.
Me oltiin niin lost.
Kommentit