Tällä kertaa Sennan korvan takia. Pari päivää sitten huomasin että se punoitti ja jotain vaaleaa mähmääkin siinä oli. Sennalla on ollu kerran aiemminkin korvatulehdus, mutta silloin korva oli täynnä tummaa töhnää, mutta tällä kertaa ei ollut sellaista.
Senna oli lääkärissä tosi peloissaan, uikutti häntä koipien välissä ja ravasi levottomana ympäriinsä. Mikähän käynti sillä on jäänyt niin ikävänä mieleen kun ei siellä mitään ikävää ole sille koskaan tehty. No, nätisti se kuitenkin antaa käsitellä itteään kun sen saa paikoilleen, ei heiluta päätään tai rimpuile muutenkaan. Eikä päästä inahdustakaan toisin kuin aina uliseva Terry.
Korva oli pahasti tulehtunut ja täynnä hiivaa. Ell ei kuitenkaan ollu sitä mieltä että kyse olis allergiasta (kuten se ell joka hoiti Sennan korvaa vuosi sitten).
Senna sai korvatipat ja kipulääkettä ja nukkuu nyt tyytyväisenä tuolla Terryn vieressä. Tämä ei ole vielä ihan virallista tietoa, enkä tiedä saisinko sitä täällä blogissakaan kertoa, mutta Terry matkaa sunnuntaiaamuna uuteen kotiinsa. Kyllähän se itkettää mutta ihanaa että ukko pääsee vihdoin parempaan paikkaan.

Sellainen jännä juttu minkä opin siellä eläinlääkärillä tänään.
Sennan villkkuluomissa ei ole ollenkaan pigmenttiä, ja alaluomissakin vain vähän (tullut iän myötä).
Pigmentin puute aiheuttaa sen, että Sennan silmät näyttää verestävän aina kun se innostuu tai hermostuu. Ell sanoi että kaikkien koirien silmät ovat sellaisia, mutta tumma pigmentti vain peittää sen.

Ninakin oli laittanu Cocon pentukuvia, joten mäkin voisin laittaa muutaman minkä löysin vanhan kännykän muistikortilta.