Oli omituisin herätys aikoihin. Taisin ehtiä jo käyttää koirat pissalla kunnes katoin olohuoneen lattiaa ja siinä oli outoja pikku roskia. Sellaisia kiehkuroita. Matoja.
Katsoin nojatuolia jossa Terry yönsä nukkuu ja nurkka oli oksennuksessa. Poika oli kyllä syöny suurimman osan pois, mutta väliin oli jäänyt yksi iso kiemurteleva suolinkainen ja ruskeaa oksennustöhnää. Etovaa!!!
Roudasin koko nojatuolin kylppäriin koska Senna viettää siinä huoneessa päivänsä, enkä todellakaan halua sille matoja...
Koulussa oli kasviorganologian tentti. Teki mieli kirjottaa vaan madoista. Soitin tentin jälkeen eläinlääkäriin ja neuvoivat tulla käymään niin laitettaisiin ukolla joku vahvempi lääke, kun joulukuussa annetut drontal+stronghold+axilur ei kerta ollu tappanu kaikkia.
Elikä jäin seuraavalta luennolta pois ja kotiin koiraa hakemaan... lähdettiin vähän etuajassa bussiin kun Terryllä oli hätä.
Lähtiessä Senna olis tietty halunnu mukaan ja kun taistelin oven suussa kahden koiran kanssa, mun kännykkä tippui kaiteen välistä yhden kerroksen alaspäin kiviportaille. Kiva oli katsoa ja miettiä että joskohan tuo vielä toimis... no toimii se. Hyvä puhelin.
Matkalla pysäkille (alle 100m) tehtiin Terryn kans kaikennäkösiä kiemuroita kun yritin opettaa sitä oleen vetämättä. Kaikki ois ehkä sujunuki jos se hihna ei olis livenny mun kintaasta ja koira lähteny pinkoon minkä kintuistaan pääsi... Se okein riemastui. Mä juoksin eka hetken sen perässä mut sit vaihdoinkin äkisti suuntaa ja kaarsin kerrostalojen väliin. Luojan kiitos Terry lähti mun perään, eikä sinne autotien suuntaan.
Se ei kuitenkaan juossu mua päin vaan lähtikin sitten jonneki aivan muualle. Lopulta näin sen erään rappukäytävän oven edessä, se yritti päästä rappuun sisään!! Ihan siinä vieressä kulki nainen puhumassa kännykkään ja huusin sille naiselle että 'otatko sen koiran kiinni, sillä on hihna' ja nainen otti, onneksi. Jäin vaan miettiin että oisko ottanu jos en ois huutanu...?
No, sainpa sen sitte kii.
Terry on bussissa paljon vähemmän nolo kuin Senna. Se ei pyri koko ajan päästä haisteleen kaikkia ihmisiä eikä riuhdo hihnassa. Se istu ku tatti siellä lattialla.
Ell-käyntiki olis menny ihan nappiin ellei Terry olis alkanu räyhään yhdelle collie-nartulle, joka jähmettyi pelosta paikoilleen... No mutta se siitä.

Kotona odotti melkoinen puhelinrumba kelan ja verotoimiston kanssa, mutta sitä en jaksa selittää.
Laitoin sähköpostia kavereille ja tutuille ja viestin Dallufoorumille, eli tieto Terryn hoitopaikanetsinnästä on toivottavasti levinnyt....
Pääsisinkö mä jo nukkumaan...