Kylläpä saatiin tänään Sennan kanssa kiillottaa sädekehiämme.
Oltiin kävelemässä kotiin jäähallilta kun koirakoulu oli peruttu sateen takia. Aattelin että kävellään nyt vähän eikä menty suorinta tietä kotiin. Oli ihan pimeää kun lumi oli sulanu ja sato vettä.
Sitten hoksasin tumman koiran pyörätiellä! Yritin viheltää sen huomiota ja lähdettiin käveleen lähemmäs, mutta se lähti juoksemaan toiseen suuntaan, meno oli vähän holtittoman näköistä niin hoksasin koiran olevan nuori.
Kadotettiin koira näkyvistä monta kertaa, ja mä jo mietin kotiinlähtemistä mutta aina kun ajattelin kääntyä kotiin, näin koirasta vilahduksen. Se juoksi keskellä autotietä, onneksi sillä oli huomioliivi päällä niin autot jarruttivat ja osasivat varoa. Kukaan ei kuitenkaan yrittänyt saada sitä kiinni, yksi auto pysähtyi kysymään että onko mun koira ja kertoi mihin suuntaan koira oli lähtenyt.
Tajusin sitten soittaa Millalle jos hän tietäis mitä kannattaa tehdä. Milla neuvo soittaa hätäkeskukseen, siellä olikin tieto kadonneesta koirasta Hyvinkäällä liivi päällä ja sain omistajan puhelinnumeron. Omistaja oli autolla melko lähellä ja tuli sitten meidän luo, tässä välissä oltiin kävelty koiran perässä joku kilsan verran. Omistajalla oli toinenkin koira mukana, päästi tämän ulos ja alkoi pillillä kutsua koiraa. Yhtäkkiä omistaja äkkäsi että koira istui vähän matkan päässä pimeässä! Vasta kun omistaja oli sen huomannut se uskalsi tulla luo!!
Koira paljastui olevan 8 kuukautta vanha, joku seisojantapainen koiratyttö. Neiti oli varmaan jo ihan paniikissa ja litimärkä, se oli lähtenyt jänön perään ja eksynyt porukoista. Kaukana oli tyttö kotoaan, ei varmasti olisi löytänyt kotiin kun oli autolla tuotu eri paikkaan koulutukseen.
Kyllä oli monen sattuman summa että koira löysi niin pian omistajansa. Onneksi me ei lähdettykään kotiin ja onneksi omistaja oli soittanut hätäkeskukseen ja ONNEKSI Milla osasi neuvoa mua soittaan sinne, muuten ei olis mulle tullu mieleen...
Loppu hyvin, kaikki hyvin:)