Pitäisi jaksaa kirjoittaa kuulumisia. Meille kuuluu hyvää, kiitos kaikille tuesta Terryn suhteen. Poju lähti uuteen kotiinsa ja sillä menee siellä kuulemma hienosti. Se on tosi helpottava tietää.

Pojan lähtö otti koville, ihan tosissaan. Itkin koko päivän pidellen käsissä milloin mitäkin sen tavaraa tai kun silmä osuin johonkin sen lempipaikoista. Että miksei se ole tuossa nyt, tietääköhän se että oikeasti välitin siitä. Eihän se vaan ajattele että minäkin hylkäsin sen niin kuin ne omistajat Espanjassa. Oli raskasta vain siivota se pois ja jatkaa niin kuin sitä ei olis ollukaa.
Mutta kaikilla on nyt parempi, ja saanhan mennä sitä kattomaan aina välillä. Ja aion tosiaan mennä.
Kotona oleminen tuntu kuitenkin niin ahdistavalta että jätin koulupäivän väliin ja lähdettiin Sennan kanssa aikaisin maanantaiaamuna Helsinkiin.

Senna jäi vanhemmille hoitoon kun minä lähdin risteilylle Tukholmaan. Käytiin muutaman kaverin kanssa katsomassa Andy Warholin näyttely ja vähän shoppailtiin. Jos ei olis laskenu kolme päivää kestänyttä päänsärkyä ja pahoinvointia, matka meni hyvin:) Oli kiva irtautua vähän arjesta. Laitan reissusta kuvia jos saan jossain välissä niitä kavereilta.

Kotiin palaaminen oli edelleen raskasta ja ahdistavaa, mutta kuitenkin tarpeellista. Nukuttiin Sennan kanssa koko eilinen päivä! Senna oli raasu niin väsyny vanhusten vahtimisesta että nukkui seuraavana aamunakin puoli kahteentoista eikä herättänyt edes aamupissalle! Sillä tais olla paljon rankempaa ku mulla:D
Äiti oli muuten ostanu Sennalle Tallinnasta nahkaiset valjaat (ihan normaalit, ei mitään vedonesto tms.) ja tyttö lopetti hihnassavetämisen kuin seinään! Oon vieläkin ihan ihmeissäni joka kerta kun käydään ulkona kun hihna on koko ajan löysällä. Vähän kärmeissäni oon kun kesällä eläinkaupan myyjä sano että valjaat vaan pahentaa veto-ongelmaa!
Sennan korvatulehduslääkintä jatkuu ja neiti on jo alistunut kohtaloonsa eikä enää juokse karkuun kun ottaa lääkepullon käteen. Elämä on lähes liian helppoa vain yhden koiran kanssa.